KOHTI LUKUTAITOA ARTIKKELI 2: Äänteistä tavuja Maiju Mäki
Lukipolku-sarjassa käsitellään lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen haasteita ja oppimisen iloa. Lukipolun artikkeleista opettaja saa vinkkejä, miten lukemisen ja kirjoittamisen oppimista voi tukea monipuolisesti ja miten oppijoille voi tarjota onnistumisen elämyksiä. Artikkelit etenevät lukemaan oppimisen eri vaiheiden mukaisesti äänteiden ja tavujen oppimisesta luetun ymmärtämiseen ja lukusujuvuuteen saakka.
Tässä artikkelissa kerrotaan, kuinka lukivalmiuksia voidaan kehittää kuuntelutehtävien avulla. Kuuntelutaitojen kehittyminen on tärkeä osa lukemaan oppimista. Monipuoliset kuunteluharjoitukset tukevat esimerkiksi fonologisen tietoisuuden ja keskittymisen kehittymistä ja kasvattavat sanavarastoa. Lisäksi artikkelissa muistutetaan monikanavaisen ja motivoivan opetustavan tarjoamisesta, kun opetetaan äänteitä ja tavuja. Artikkelissa on kirjavinkkejä, joita voi voi hyödyntää opetuksen eri vaiheissa.
Minkälainen harjoitteleminen tukee lukutaidon kehittymistä?
Lukeminen ja kirjoittaminen ovat monimutkaisia tapahtumia, joiden aikana täytyyosata hyödyntää monia kognitiivisia taitoja ja vielä yhtä aikaa. Ei siis ole ihme, että useilla on vaikeutta oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Luku- ja kirjoitustaidon oppimiseen satsaaminen kuitenkin kannattaa, koska ne kehittävät ajattelua, sanavarastoa ja kielentajua. Paljon lukevilla on kymmeniätuhansia sanoja laajempi sanavarasto kuin vähän lukevilla. He myös oivaltavat paremmin kielenkäytön vivahteet ja sävyt, kuten ironian. Kun lukija eläytyy tarinoihin, se kehittää hänen empatia- ja eläytymiskykyään, joidenka merkitys on tärkeää moniarvoisessa ja -kulttuurisessa maailmassa. Lukutaito lisää osallisuutta ja riippumattomuutta toisista ihmisistä, antaa vapauden selvittää asioita itse ja viestiä muille ilman toisten apua. Eiköhän tuossa ollut ihan tarpeeksi syitä näiden taitojen opettelemiselle.
Taitojen oppiminen vaatii harjoittelua, koska ihminen voi oppia vain sellaisia asioita, joille hän altistuu. Jos asioita ei opeta riittävän hyvin, niitä ei voi oppiakaan. Kehitysvammaisuus ja oppimisen vaikeudet aiheuttavat muun muassa sitä, että asiat opitaan tavallista hitaammin. Yksi syy voi olla se, että aivot eivät pysty käsittelemään tietoa ja olemaan vuorovaikutuksessa täsmällisesti ja tehokkaasti varsinkin, jos tietoa tarjotaan liian epäselvästi ja nopeassa tahdissa. Siksi opetuksen selkeyteen ja tahtiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Myös opettajan puhe on hyvä mukauttaa oppijan oletettuun tahtiin ja siinä tulee huomioida oppijan puheen ymmärtämisen taso. Tehtävä voi olla haasteellinen luontaiselta rytmiltään nopeatempoiselle opettajalle, joten asiaan tulee tietoisesti kiinnittää huomiota. Kun oppijan kanssa sopiva tahti löytyy, harjoittelu etenee oppijan kykyjen puitteissa ja oppimista tapahtuu.
Harjoittelun myötä aivoissa tapahtuu muutoksia. Aivojen muovautuvuus perustuu siihen, että samantyyppisinä toistuvat asiat voittavat ne, joita oppija kokee harvemmin. Oppiminen on periaatteessa kasautuvaa, koska hermosto omaksuu helpommin asioita, jotka ovat sille jo jotenkin tuttuja ja sopivat yhteen aiemmin koetun kanssa. Täytyy myös muistaa, että oppiminen on aina subjektiivista ja jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Oppijan oma ymmärrys todellisuudesta vaikuttaa siis siihen, millaisia asioita hän oppii ja mihin hän oppimistaan peilaa. Aivojen plastisuutta vuosikymmeniä tutkineen Merzenichin mukaan on neljä keskeistä tekijää, joidenka on todettu edesauttavan oppimista ja johtavan plastisiin muutoksiin aivokuorella.
Jotta harjoitukset tuottaisivat tulosta, niiden pitäisi
-sisältää runsaasti harjoituskertoja
-olla mahdollisimman intensiivisiä (opetus mieluummin peräkkäisinä päivinä kuin kerran viikossa)
-vaikeutua asteittain
-olla motivoivia.
Nämä neljä asiaa ovat tuskin uusia kenellekään, mutta opettaja voi pohtia, onko esi-merkiksi toistoa ollut tarpeeksi ja tapahtuuko harjoituksia riittävästi lyhyen aikavälin sisällä. Harjoituksien tulisi olla myös vaikeus- ja ikätasoltaan sopivia. Silloin ne tuottavat sekä haastetta että onnistumisen elämyksiä sopivassa suhteessa. Motivaation korostaminen onkin tärkeää varsinkin niiden oppijoiden kohdalla, jotka eivät vielä ole niin hyviä säätelemään itseään. He siis tarvitsevat motivaatiotekijöitä, kuten palkintoa ja kehumista.
On tärkeää myös kiinnittää huomiota siihen, että opettelu ei katkea välillä, vaan on jatkuva ketju, johon vain tulee oppimisen myötä uusia menetelmiä ja opeteltavia asioita. Lukemisen ja kirjoittamisen osalta harjoittelua olisi siis hyvä olla joka päivä, koska edellisenä päivänä opittu asia on vielä tuoreessa muistissa. Oppija oppii tehokkaammin, kun oppiminen on hajautettu monelle päivälle, vaikka tunniksi kerrallaan, eikä koko viikolle yhdeksi viiden tunnin ryppääksi. Tämä johtuu siitä, että opittu tieto siirtyy pitkäkestoiseen muistiin nukkumisen aikana. Jos oppija saa jokaisena koulupäivänä tunnin esimerkiksi lukemisen opetusta, aivot saavat monena yönä aikaa rakentaa muistijälkiä opetuksesta. Jos koko viikon opetusmäärä opetetaan yhtenä päivänä, kaiken opitun pitäisi painua muistiin yhdessä yössä. Yhdessä yössä saatu pläjäys ei jää yhtä hyvin muistiin, kuin viidelle päivälle jaettu.
Oppimisen onnistuminen riippuu siis monesta tekijästä. Monet tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi kehitysvammaiset ihmiset oppivat lukemaan oletettua paremmin, jos saavat siihen systemaattista ja tarkoituksenmukaista opetusta. Lukutaito etenee tiettyjen kehitysvaiheiden kautta, ja siksi systemaattisuus on tärkeää. Systemaattisuutta tarvitaan myös siihen, että opetus on järjestelmällistä, etukäteen suunniteltua ja sopivin aikavälein tapahtuvaa. Tarkoituksenmukaisuus kertoo opetuksen olevan oppijan taitotasolle sopivaa, motivoivaa ja se tarjotaan sellaisilla materiaaleilla ja opetustavoilla, jotka hyödyntävät oppijaa parhaiten.
Äänteistä tavuja
Kielellisen tietoisuuden ja lukuvalmiuksien harjoituksiin kannattaa tietoisesti panostaa varhaislapsuudesta lähtien. Lapsille tulisi tarjota paljon lukuhetkiä ja kielellä leikkimistä kotona ja varhaiskasvatuksessa ilman kirjaimia ja kirjainten kanssa niin, että he joutuvat kiinnittämään huomiota tavurytmiin, sanojen osiin ja lopulta yksittäisiin äänteisiin. Kuvia kuvailemalla ja tarinan juonesta keskustelemalla lapsi näkee, miten kirjoitettu kieli muuttuu puheeksi. Samalla hänen sanavarastonsa kasvaa, hän oppii monenlaisia kielellisiä taitoja ja harjoittelee päättelyä.
Edellä mainitut leikit vaativat kuuntelemista ja harjoittavat kuuntelutaitoja, joiden kehittyminen on tärkeä osa lukemaan oppimista. Monipuoliset kuunteluharjoitukset tukevat esimeriksi fonologisen tietoisuuden ja keskittymisen kehittymistä ja lisäävät sanavarastoa.
Kuulolla-materiaali tarjoaa eri-ikäisille ja tasoisille oppilaille kuvatuettuna monenlaisia kuunteluharjoituksia arjen äänistä tarinoihin, arvoituksiin sekä muisti- ja päättelytehtäviin. Harjoitukset kannustavat mielikuvituksen käyttöön ja itseilmaisuun. Materiaalin käytön aikana opitaan kuuntelutaitojen lisäksi halutessa tukiviittomia, käytöstapoja, arjen matematiikkaa, sosiaalisia taitoja, sekä vastuun ottamista itsestä ja ympäristöstä. Monikanavainen oppimistuokio tapahtuu aistielämyksien, toiminnan ja keskusteluiden avulla. Materiaali sopii varsinkin oppijoille, joilla on haasteita kielellisissä taidoissa, oppimisessa tai suomen kielen oppimisessa.
Monipuoliset kielelliset toiminnat kehittävät fonologista tietoisuutta ja tietoisuus puhutun kielen äännerakenteesta helpottaa lukemaan ja kirjottamaan oppimista. Fonologisella tietoisuudella tarkoitetaan kykyä kiinnittää huomio sanojen äännerakenteisiin sekä äänne-, että laajemmin tavu- ja sanatasolla. Tiedetään, että fonologinen tietoisuus ja erityisesti kirjain-äännevastaavuus ja kirjaintuntemus ennustavat parhaiten alkavaa lukutaitoa. Esimerkkejä fonologisen tietoisuuden harjoituksista ovat äänne-erottelun, tavurytmin ja riimittelyn harjoitukset. Riimittelyissä ja loruissa kiinnitetään huomiota sanojen äännerakenteeseen, rytmiin ja melodiaan, ja näin huomio siirtyy kielen sisällöstä sen muotoon.
Riimit, lorut ja runot ovat hyviä tekstejä lukemisen valmiuksien harjoitteluun, koska niissä on lyhyessä muodossa niin paljon mahdollisuuksia harjoitella kieltä eri tavoin. Ne muun muassa kehittävät oppijoiden rytmitajua ja suppeaa sarjamuistia. Näitä kumpaakin tarvitaan lukutaidossa. Niissä esiintyvät myös tiivistetyssä muodossa kaikki kielellisen tietoisuuden tasot: äänne- ja tavutietoisuus (fonologinen taso), sana- ja taivutusmuototietoisuus (morfologinen taso), merkitystietoisuus (semanttinen taso), lausetietoisuus (syntaktinen taso) ja käyttöön liittyvä tietoisuus (pragmaattinen taso).
Peruslukutaitoon vaaditaan kirjaintuntemusta, kirjain-äännevastaavuuden oivaltamista ja kykyä yhdistää äänteitä tavuiksi ja sanoiksi. Kun oppijat tutkivat sanoja, heidän huomionsa kiinnittyvät alussa kirjaimiin ja alkuäänteisiin. Kirjaimiin tutustumisen myötä tietoisuus kielen fonologisista rakenteista kehittyy kyvyksi ymmärtää kirjoitetun kielen äännerakennetta ja yhdistellä tai erotella sanoista yksittäisiä äänteitä. Kirjaimiin tutustumisen tulisi olla kiinnostavaa ja innostaa oppimaan lisää.
Muistin tukena kannattaa käyttää koko kehoa, eri aisteja, kuvia, viittomia, mielikuvia ja vertailua, jotta kirjaimien muoto jäisi paremmin mieleen. Opettajan on hyvä myös tiedostaa, että oppijan voi olla vaikeaa erottaa puheesta sen yksiköitä, joita ovat sana, tavu ja äänne, jos niitä ei hänelle erikseen opeteta. Siksi on tärkeää kirjoittaa opetuksen alussa puhuttua kieltä näkyviin taululle tai paperille sana sanalta ja samalla toistaa kirjoitettua tekstiä ääneen. Havainnollistamalla asiaa oppijalle syntyy oivallus puheen ja kirjoitetun kielen välisestä yhteydestä.
Kirjainten nimien tunteminen ennustaa hyvin alkavaa lukutaitoa. Tämä johtuu ehkä siitä, että kun oppija tuntee kirjaimia, hänellä on enemmän aikaa keskittyä äänteiden tunnistamiseen, nimeämiseen sekä sanan kokoamiseen äänteistä. Kirjain myös visualisoi ja konkretisoi äänteitä ja auttaa havaitsemaan niitä. Jotta lukutaito kehittyisi, sanotaan, että oppijan tulisi tuntea kirjaimista 80 % tai enemmän.
Kuulolla -materiaali Opikkeen verkkokaupassa
Kipinät-kirjasarjan ensimmäisen kirjan seitsemästä voi lukea jo, kun on oppinut tunnistamaan neljä ensimmäistä kirjainta ja osaa lukea niistä muodostuvia sanoja. Kirjat vaikeutuvat vähitellen sekä sana- että lausetasolla. Viimeisen eli seitsemännen kirjan voi lukea sitten, kun tuntee kaksikymmentä kirjainta ja osaa lukea nelikirjaimisia tavuja. Järkevien sanojen rakentamismahdollisuutta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa pidetäänkin tärkeänä elementtinä motivaation ja kiinnostavuuden yläpitämisen kannalta. Silloin oppija ymmärtää, mihin äänteet ja kirjaimet liittyvät ja hän voi lukea merkityksellisiä asioita merkityksettömien äänteiden ja tavujen sijaan.
Kipinät Opikkeen verkkokaupassa
Kun lukija taitaa jo lyhyiden lauseiden lukemisen, voi hän siirtyä Kipinöistä Säpinät-kirjasarjaan, jossa on lyhyistä lauseista koottuja tarinoita seitsemässä pienessä kirjassa. Tarinat vaikeutuvat asteittain: Ensin lähdetään liikkeelle yleisestä, jokapäiväisestä sanastosta, sanat ovat kaksitavuisia ja aikamuotona preesens. Kaksi ensimmäistä kirjaa on tavutettu. Sanasto kasvaa sarjan edetessä, sanat pitenevät ja aikamuotoja tulee lisää. Myös tekstin määrä kasvaa sarjan loppua kohden pysyen kuitenkin edelleen maltillisena.
Lukeminen ja oikeinkirjoitustaito kehittyvät vastavuoroisesti. Uuteen äänteeseen ja sitä vastaavaan kirjaimeen tutustutaan siis yhtä aikaa. Samalla opetellaan äännettä vastaavan kirjaimen muoto ja aloitetaan kirjaimen kirjoittamisen harjoitteleminen. Kirjainta harjoitellaan monikanavaisesti esimerkiksi ensin oman kehon kautta, ilmaan piirtämällä ja sitten vasta kynätehtävien avulla. Esimerkiksi sormella voidaan seurata kirjaimen ääriviivoja. Silloin saadaan kosketus, asentotunto- ja näköaistimuksia. Vaikka oppimisessa olisi vaikeutta, monet oppivat jäljentämällä. Jäljentäminen auttaa muistamaan kirjaimia asento- ja liiketunnon avulla. Sillä on merkitystä oppimisen ilon ja motivaation kannalta, koska sen avulla saadaan nopeasti aikaan oikeaa tekstiä.
Kirjainten tunnistaminen perustuu kirjainmuotojen vihjeisiin, jotka auttavat havainto- ja muistitoimintaa. Se opetellaanko ensin pien- vai suuraakkoset, riippuu oppijoiden taidoista. Pienaakkosilla kirjoitetut sanat ovat helpommin tunnistettavissa kuin suuraakkosilla kirjoitetut, koska pienaakkosissa on enemmän tunnistamisvihjeitä. Hahmottamisen ja motoriikan pulmat saattavat kuitenkin vaikeuttaa pienaakkosten tuottamista ja erottamista toisista samannäköisistä. Vaikka tunnistaminen onnistuisikin, pienaakkosilla kirjoittaminen voi olla vaikeaa, koska kaarien ja erikorkuisten kirjaimien tuottaminen on motorisesti ja hahmottamisen kannalta haastava tehtävä. Kaari on aina vaikeampi kuin suora viiva. Tällaisessa tapauksessa voi olla perusteltua aloittaa kirjaimiin tutustuminen suurakkosilla, vakka oppija joutuisikin myöhemmin myös pienaakkoset opettelemaan. Jos oppimisessa on paljon haasteita, kumpaakin ei kannata opettaa yhtä aikaa. Siinä on liikaa muistamista.
Harjoiteltiinpa kumpaa muotoa tahansa, toistoja tulee olla paljon, jotta kirjaimen muoto piirtyy paperin lisäksi liikemuistiin. Toistolla taitavaksi -tehtäväpaketti auttaa kirjaintuntemuksen ja kirjainten kirjoittamisen opettamisessa ja oppimisessa. Se tarjoaa kirjaimien muodon harjoitteluun monipuolisia ja eritasoisia tehtäviä, joissa samaa kirjainta ja siihen liittyviä helppoja tavuja ja sanoja voi harjoitella kymmenillä tavoilla, jotta taidot automatisoituisivat. Suuraakkosilla tehtävät harjoitukset sopivat varsinkin niille, joilla on oppimisen, hahmottamisen tai kynän käytön haasteita ja tarvitsevat tavallista enemmän toistoa oppiakseen. Materiaalissa on tehtäviä 425, mikä vähentää opettajan tarvetta tehdä toistettavaa materiaalia itse.
Toistolla taitavaksi Opikkeen verkkokaupassa
Myös erilaiset mielikuvat, kiinnostavat tarinat ja lorut auttavat kirjaimien ja äänteiden muistamisessa. Taikasana-materiaali vie oppijat taikuruuden maailmaan, jossa kirjaimia ja äänteitä opitaan velhomaailman keinoja hyödyntämällä. Opetuksesta vastaa velho Veikko Visselius Tulinen ja hänen assistenttinsa Aimo Käki. He esittelevät tärkeät taikasanat, lorut ja taikasauvan liikkeet, jotka auttavat tehokkaasti kirjaimien ja äänteiden muistamisessa. Oppimista tukevat myös selkokieliset ja humoristiset tarinat sekä niihin liittyvä hauska kuvitus. Materiaali on suunnattu kaikille alakouluikäisille oppijoille, mutta erityisesti niille, joilla on oppimisessa haasteita.
Kun kirjaimia ja äänteitä opetellaan, niiden rinnalla tutustutaan usein jo helppoihin tavuihin, jotka liittyvät opeteltavaan kirjaimeen. Tavuttaminen on yksi vaativimmista taidoista lukemisen polulla. Pelkillä äänteillä ei tee mitään, jos niitä ei osaa yhdistää tavuiksi ja sanoiksi. Oivallus äänteiden yhdistämisestä tavuiksi tapahtuu toisilla nopeasti, ja toisilta se vaatii pitempää harjoittelua. Tavuttamiseen kannattaa panostaa, koska tavuttamisen taito on edellytys oikeinkirjoittamiselle. Tavutason automatisoituminen kehittää nopeaa sanantunnistusta, jota suomen kielen taivutusmuodot ja pitkät, monitavuiset sanat voivat vaikeuttaa. Tavutustaidolla on siis iso merkitys sujuvan lukemisen onnistumisessa. Yleensä harjoittelu etenee niin, että ensin harjoitellaan helpoilla tavuilla ja sitten niitä lihotetaan lisäämällä tavuihin loppukirjain tai alkukirjain. Kun taidot kehittyvät, tavuja aletaan yhdistämään sanoiksi ja sanoja lauseiksi. Tavujen opettelemisen alkuvaiheessa on hyvä aloittaa vain muutamalla helpolla tavulla, joista hiljalleen oppimisen myötä voidaan laajentaa useampaan tavuun. Kun tavuista aletaan muodostamaan sanoja, on tärkeää käyttää niitä tavuja, jotka on opittu ja jotka kiinnostavat oppijoita.
Taikasana Opikkeen verkkokaupassa
Taikasanasta tutun Aimon seurassa voi jatkaa harjoitteluita Aimon aapisen innoittamana. Aapinen on kaksipuolinen. Toisella puolella tarinat ovat suuraakkosilla ja toisella pienaakkosilla. Appisessa harjoitellaan helppoja tavuja ja niihin liittyviä sanoja ja lauseita humorististen selkotarinoiden avulla.
Tavurajoja voidaan harjoitella taputtamalla tai muulla tavalla rytmittämällä. Rytmiharjoituksien avulla harjoitellaan kuultujen ja motoristen sarjojen erottelua, hahmottamista, tunnistamista, muistamista ja tuottamista. Taputuksia voidaan tehdä kaikutaputuksena ja samanaikaistaputuksena. Harjoituksien myötä oppija oppii erottamaan usein tavurajat taputtamalla, mutta ei ilman taputusta. Rytmi tavallaan kertoo sen puolestaan. Kun tavuttamisen idea on löytynyt, oppija on askeleen lähempänä lukutaitoa. Kun siis koodi on ratkaistu, huomio kiinnittyy siihen, kuinka sujuvasti oppija lukee ja ymmärtää lukemaansa. Niissä on taas omat haasteensa, mutta onneksi niistäkin selvitään tarkoituksenmukaisen ja motivoivan harjoittelun avulla.
Aimon aapinen Opikkeen verkkokaupassa
Lähteet
Ahtiluoto, M. & Mäki, M. 2024. Taikasana. Kirjaintaituriksi velhomaisella otteella. Espoo: Kehitysvammaliitto ry.
Burgoyne, K., Duff, F., Clarke, P., Buckley, S., Snowling, M. & Hulme, C. 2012. Efficacy of a reading and language intervention for children with Down syndrome: a randomized controlled trial. Journal of Child Psychology and Psychiatry: 53 (10), 1044–1053.
Huotilainen, M. 2021. Näin aivot oppivat. Jyväskylä: PS-kustannus.
Hyytiäinen, S. 2019. Lukeva koulu – Tulevaisuuden koulu. Teoksessa T., Tossavainen & M. Löytönen: Sähköistyvä koulu. Oppiminen ja oppimateriaalit muuttuvassa tietoympäristössä. Helsinki: Suomen tietokirjailijat ry.
Lehtiniemi, E., Wäre, M. & Törmänen, A. 2011. Kipinät. Seitsemän helppoa kirjaa hauskoista eläimistä. 5. painos. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry.
Lemons, C.J., & Fuchs, D. 2010b. Modelling response to reading intervention in children with Down syndrome: An examination of predictors of differential growth. Reading Research Quarterly: 45, 134–168.
Lerkkanen, M-K. 2020. Kehittyvä luku- ja kirjoitustaito. Teoksessa E. Niemitalo-Haapola, S. Haapala & S. Ukkola (toim.): Lapsen kielen kehitys. Vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys. Jyväskylä: PS-kustannus.
Merzenich, M.M., Schreiner, C., Jenkins, W.M., Johnson, P., Screiner, C., Miller, S.L. & Tallal, P. 1996. Temporal processing deficits of language learning impaired children ameliorated by training. Science: 271 (5245), 77–80.
Mursula, T. & Tiainen O. 2020. Pedagogisia näkökulmia taitojen ja taitojen oppimiseen: Lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen havainnoiden ja vuorovaikutuksessa. Teoksessa T. Kyrönlampi, M. Mäkitalo & M. Uitto: Esi- ja alkuopetuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.
Mäki, M. 2016. Kuulolla. Kuvia, ääniä, tarinoita ja viittomavideoita. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry.
Mäki, M. 2022. Kohti lukutaitoa. Kehitysvammaisuus & lukemaan ja kirjoittamaan opettaminen. Espoo: Kehitysvammaliitto ry.
Mäki, M. & Ahtiluoto, M. 2025 Aimon aapinen. Espoo: Kehitysvammaliitto ry.
Mäki, M. 2025. Toistolla taitavaksi. Kirjain-, äänne-, tavu- ja sanaharjoituksia monella tavalla. Espoo: Kehitysvammaliitto ry.
Sainio, A. 2014. Säpinät. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry.