KOHTI LUKUTAITOA -ARTIKKELI 3. Lukeminen sujuvaksi Maiju Mäki
Artikkelisarjassa käsitellään lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen haasteita ja oppimisen iloa. Artikkeleista opettaja saa vinkkejä, miten lukemisen ja kirjoittamisen oppimista voi tukea monipuolisesti ja miten oppijoille voi tarjota onnistumisen elämyksiä. Artikkelit etenevät lukemaan oppimisen eri vaiheiden mukaisesti äänteiden ja tavujen oppimisesta luetun ymmärtämiseen ja lukusujuvuuteen saakka.
Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä lukusujuvuudella tarkoitetaan ja miten lukusujuvuuden haasteet näkyvät lukemisessa. Lisäksi artikkelissa annetaan monipuolisia vinkkejä, millä tavalla lukusujuvuutta voidaan harjoitella.
Mitä lukusujuvuus tarkoittaa?
Lukusujuvuudella tarkoitetaan sitä, kuinka nopeasti ja tarkasti oppija lukee. Sujuvuus kertoo siitä, että kirjain-äännevastaavuus ja sanojen tunnistaminen ovat automatisoituneet. Lukusujuvuus muodostuu kolmesta osatekijästä: lukemisen tarkkuudesta, lukemisen nopeudesta tai automatisoituneista sanantunnistuksen taidoista sekä prosodiasta. Puheen prosodialla tarkoitetaan kykyä erotella ja ymmärtää muutoksia puheen sävelkorkeudessa, äänenvoimakkuudessa ja nopeudessa.
Sujuvan lukemisen tunnistaa myös siitä, että yhdyssanojen osien tai sanan liitteiden ja taivutustunnusten tunnistaminen on automatisoitunut. Lukemisen sujuvuutta ja tekstin ennakointia tukevat myös lauseyhteyksien ja kieliopillisten rakenteiden hallinta. Lukemisen automatisoitumisella tarkoitetaan sitä, ettei oppijan tarvitse kiinnittää tietoista huomiota yksittäisten kirjaimien ja sanojen lukemiseen. Kun tekniset taidot ovat kehittyneet, oppija voi kiinnittää huomionsa tekstin merkityksen ymmärtämiseen ja tulkintaan.
Miten hidas ja sujumaton lukeminen näkyy?
Sujumattomaan lukemiseen voi liittyä takeltelevaa, jumiutuvaa ja palailevaa lukemista. Jos lukunopeus kasvaa, virheet lisääntyvät. Virheitä voi myös tulla sanojen päätteissä ja lopuissa, koska oppija pyrkii arvaamaan niitä. Lisäksi ääneen lukeminen voi kuulostaa monotoniselta, koska sävelkulussa ja painotuksessa ei ole vaihtelua.
Hitailla lukijoilla on huomattu kirjainmäärän vaikuttavan voimakkaasti suoritusnopeuteen tehtävästä ja sanatyypistä (merkityksetön sana / oikea sana) riippumatta. Nimeämisen kesto on siis suoraan yhteydessä kirjainten lukumäärään. Hitaat lukijat lukevat sanan lähes kirjain kirjaimelta ja kohdistavat katseensa useamman kerran samaan sanaan kuin nopeat lukijat. Hidas lukija ei myöskään pysty kiinnittämään tarpeeksi huomiota tekstin merkityksen ymmärtämiseen ja tulkintaan, vaikka hänellä olisi kokoavan ja sarjallisen lukemisen vaiheet opittuna. Hänellä lukeminen on silti hidasta ja työlästä.
Heikkilä (2016) on tutkinut nopeaa nimeämistä oppijoilla, joilla on oppimisen vaikeutta. Tutkimuksen mukaan nopea nimeäminen, eli taito hakea tuttuja nimikkeitä sujuvasti mielestä, on yhteydessä erityisesti lukemisen sujuvuuteen. Sitä pidetään keskeisenä taustataitona lukemisen arvioimisessa, koska lukemisvaikeudet näkyvät kielessämme erityisesti lukemisen hitautena. Kouluiässä nopea sarjallinen nimeäminen näyttää olevan vahvimmin yhteydessä lukemisen sujuvuuteen ja on yksi parhaista lukemisen sujuvuuden ennustajista jopa aikuisuuteen saakka. Nimeämisen hitaus on yhteydessä erityisen vaikeisiin ja sitkeisiin lukemisen vaikeuksiin sekä selittää heikompaa kuntoutuksesta hyötymistä.
Miten lukusujuvuutta voi harjoitella?
Sujuvuutta voidaan harjoitella monella tavalla, ja se kannattaa, koska sujuva lukija pystyy keskittymään paremmin luetun ymmärtämiseen. Jos lukeminen on hidasta ja sujumatonta, tekstin merkityksiä on vaikeampi ymmärtää. Tutkimuksissa ja käytännöissä on todettu tiettyjen menetelmien tukevan lukusujuvuuden kehittymistä. Toimivia menetelmiä ovat toistava lukeminen, yhdessä lukeminen aikuisen kanssa sekä sanan sisäisten osien harjoitteleminen.
Selkokirjat tukevat lukusujuvuutta ja luetun ymmärtämistä tuttujen sanojen ja selkeän rakenteen ansiosta. Jos lukeminen tuntuu työläältä ja tavutettu teksti on tarpeen vielä peruskoulun loppupuolella, voi oppilaalle tarjota nuorille suunnattua Juttuset-kirjasarjaa. Juttuset-kirjat tarjoavat saman tarinan kahdella tavalla: tavutettuna ja ilman tavutusta. Hitaasti lukeva oppilas voi lukea ensin tavutetun tarinan ja siirtyä sen jälkeen tavuttamattomaan versioon. Näin teksti tulee tutuksi ja lukusujuvuus kehittyy lukemalla samaa tekstiä useaan kertaan. Jokaisesta kirjasta on saatavilla myös luetun ymmärtämisen tehtäviä.
Toistava lukeminen on eniten lukusujuvuuden tukemisessa käytetty menetelmä. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi sanojen tai tekstin lukemista useaan kertaan. Tehokkaaksi todettu käytäntö on esimerkiksi sellainen, jossa luettava teksti kuunnellaan etukäteen ja sen jälkeen teksti luetaan vähintään neljä kertaa peräkkäin. Lukemista kannattaa tehdä ääneen. Ääneen lukemisessa voidaan huomata mahdolliset ongelmakohdat, kuten syitä lukemisen hitauteen.
Ääneen lukeminen on tärkeää myös siksi, että siinä oppijalle konkretisoituu puheen rytmitys ja tauotus. Lisäksi kuulohavainto tukee näköhavaintoa.
Lukuretki tukee toistavaa lukemista tarjoamalla samaa tarinaa monessa pituudessa ja muodossa. Lukuretki houkuttelee tutkimaan kuvia, tekemään tehtäviä ja lukemaan ensin lyhyitä ja sitten pidempiä tekstejä. Kirja sopii etenkin ala- ja yläkoululaisille, joilla on haasteita lukemisessa tai jotka opettelevat lukemaan. Helpoimmat tarinat ovat tavutettua selkokieltä ja tehtävät kuvallisia. Tästä edetään tavuttamattomaan selkokieleen ja yleiskielisiin tarinoihin, joita lapsi voi lukea itse tai aikuisen kanssa. Jokaiseen tarinaan kuuluu tehtäviä, joista osa liittyy tarinaan ja osa lukijan omaan elämään. Aiheet ovat tuttuja. Käydään retkellä ja kirjastossa, lähdetään kouluun, leikitään kaverien ja koiran kanssa. Teos tukee lukutaidon kehittymistä lukemisen eri vaiheissa. Erilaiset tarinat ja tehtävät mahdollistavat myös opetuksen eriyttämisen. Lukutaidon asteesta huolimatta kaikki ryhmän oppilaat voivat tutustua samaan tarinaan: kuvien kautta, selkokielen avulla, taitavimmat yleiskieltä lukemalla.
Sousa (2016) ehdottaa, että opettaja tukisi oppijan lukusujuvuutta lukemalla oppijan kanssa yhdessä ääneen. Tätä sanotaan simultaanilukemiseksi. Kun opettaja osaa ajoittaa ja rytmittää lukemistaan oikealle tasolle oppijan lukutaitoon nähden, lukija voi ”peesaamalla” saada oman lukemisensa sujumaan paremmin. Sama teksti voidaan lukea 2–5 kertaa riippuen oppijan jaksamisesta ja motivaatiosta.
Mini-kirjasarja mahdollistaa kirjan lukemisen ja kuuntelemisen samanaikaisesti. Näin oppilas voi lukea ääneen äänikirjan lukijan tahdissa samaa tekstiä. Selkokieliset Mini-verkkokirjat ovat alakoululaisille suunnattuja hauskoja tarinoita, joissa käsitellään koululaisen elämää oivaltavasti ja humoristisesti.
Tylsältä tuntuvaa lukemista voi koirista pitävien lukijoiden kohdalla piristää ilmainen Luppakorva-sovellus. Se innostaa oppijoita harjoittelemaan ja sujuvoittamaan lukutaitoaan virtuaalilemmikin avulla. Pelissä hoidetaan virtuaalilemmikkiä lukemalla sille ääneen. Laitteen äänentunnistus laskee oppijan digitaaliselle lukukoiralle lukemat sanat ja palkitsee hyvästä suorituksesta. Lukemisen lisäksi koiraa leikitetään ja ruokitaan.
Hautala (2021) pitää mahdollisena, että heikot lukijat “varmistelevat” tavuittain dekoodaamalla sanoja haastavissa tilanteissa silloin, kun kontekstikaan ei auta. Siksi olisi keskeistä opettaa alkavalle lukijalle joitakin hyödyllisiä tavutuksen peukalosääntöjä, koska tavuviiva ei välttämättä opeta oppijaa itse jäsentämään sanoja tavuihin. Sanan sisäisten osien harjoittelu nopeuttaa harjoiteltuja tavuja sisältävien sanojen ja merkityksettömien sanojen lukemista. Siksi voidaankin suositella, että toistavan lukemisen kohteeksi otetaan sanaa pienempiä osia, koska yhden yksikön harjoittaminen nopeuttaa monien eri sanojen lukemista. On kutenkin hyvä muistaa, että tavuharjoittelun vaikutukset tulee yleistää arkipäivän lukemiseen. Kukaan ei pärjää vielä pelkkiä tavuja lukemalla, vaan harjoitteluun täytyy muistaa yhdistää sekä sana- että tekstitason harjoittelua.
Kairaluoma (2020) esittelee lukusujuvuutta edistävän harjoitusmallin, jossa tavuharjoittelu toteutetaan edellä mainitun suosituksen mukaisesti. Siinä ensin harjoittelun kohteeksi otetaan vain muutama haastavaksi koettu tavu. Tämän jälkeen tavuista tehdään sanoja ja seuraavaksi virkkeitä, joissa harjoitellut sanat ovat mukana. Lopuksi harjoitellaan lyhyttä tekstiä, jossa samat tavut ja sanat toistuvat.
tak
tak-ki
Minnalla on uusi tak-ki.
Tak-ki on punainen.
Minnan mielestä tak-ki on hieno.
tak-ka
Mökillä on vanha tak-ka.
Tak-ka on tehty tiilistä.
Tak-ka lämmittää mökkiä.
tak-si
Talon edessä on tak-si.
Tak-si odottaa Mikaa kyytiin.
Tak-sil-la Mika pääsee lentokentälle.
suo
suo-mi
Suo-mi on Minnan kotimaa.
Minna puhuu suo-me-a.
Suo-mes-sa on hyvä asua.
suo-la
Isä käyttää liikaa suo-laa.
Isä lisää suo-laa jokaiseen ruokaan.
Suo-la on epäterveellistä.
suo-ra
Minnan hiukset ovat suo-rat.
Suo-rat hiukset ovat Minnasta rumat.
Kiharat hiukset olisivat suo-ri-a kauniimmat.
Mikko on tilannut tak-sin.
Hän lähtee Suo-mes-ta.
Nyt tak-si tuli. Tak-si odottaa pihalla.
Mikolla on tak-ki hukassa.
Onneksi se löytyi.
Tak-si ajaa lentokentälle.
Mikalla on suo-ra lento Espanjaan.
Lentokoneessa tarjottu ruoka on mautonta.
Mikko lisää siihen suo-laa.
Espanjassa Mikko menee konserttiin
katsomaan suo-sit-tu-a yhtyettä.
Konsertti on illalla.
Se tulee suo-ra-na lähetyksenä televisiosta.
Mikko ei ota tak-ki-a mukaan konserttiin.
Hän jättää ta-kin suo-si-ol-la hotelliin.
Kuu-lo-suo-jai-met hän ottaa mukaan.
Monipuolinen tavuharjoittelu onnistuu esimerkiksi Toistolla taitavaksi -materiaalilla. Materiaalissa on paljon monipuolisia harjoituksia kirjaimista ja niihin liittyvistä helpoimmista tavuista ja sanoista. Toistolla taitavaksi helpottaa opettajan työtä, koska toistoa tarvitsevien oppilaiden tarvitsemia lisäharjoituksia ei enää tarvitse tehdä itse.
Tulostettava materiaali tarjoaa 16 erilaista harjoitusta yhtä kirjainta kohden. Yhteensä harjoituksia on 425, joten tekemistä riittää. Harjoitukset alkavat kirjaimen muodon ja äänteen opettelemisesta tukien kynätyöskentelyn kehittymistä. Tavut opetellaan helposti hahmotettavan porrasdrillin avulla ja tavuista opetellaan vain helpommat, jotta oivallus tavutuksen ideasta saadaan syntymään. Tavujen yhdistämistä sanoiksi harjoitellaan tuttujen sanojen ja selkeiden kuvien avulla. Toistolla taitavaksi sopii oppilaille, joilla on tavallista enemmän haasteita lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Harjoitukset ovat selkeitä ja helposti hahmotettavissa. Niistä on helppo koota jokaiselle oppilaalle oma, yksilölliset taidot huomioiva harjoituskokonaisuus harjoitusvihkoon, jota voi käyttää myös läksyvihkona. Mukana tulevat ohjeet antavat opettajalle tehtäväkohtaisia käyttövinkkejä.
Lukusujuvuutta kehittäviä harjoituksia ja muuta huomioitavaa
◼ Harjoitellaan itsenäisesti lukemista ääneen tai ilman ääntä. Oppija saa valita
itse, mitä lukee, ja sovitusta saavuttamisesta saa palkkion.
◼ Valitaan varsinkin alussa selkokielinen teksti lukemisen helpottamiseksi.
◼ Tutustutaan tekstien kohdalla outoihin sanoihin ennen ääneen lukemista. Tutut
sanat on helpompi lukea nopeammin.
◼ Luetaan erilaisia tekstejä, jotta sanavarasto kasvaisi.
◼ Luetaan sanalistoja, tavulistoja ja tarinoita, joissa toistuvat samat sanat ja tavut.
◼ Tehdään pöydälle nimikorteista tai tavukorteista rata, jota luetaan järjestyksessä niin nopeasti kuin mahdollista. Ratoja voi olla useampi, niin niitä voi vertailla keskenään.
◼ Muodostetaan tavuradoista epäsanarata ja harjoitellaan sitä.
◼ Luetaan vuorotellen pareittain ääneen. Toinen kuuntelee ja toinen seuraa paperista, meneekö oikein.
◼ Luetaan yhteen ääneen opettajan tai muun sujuvamman lukijan kanssa. Yhteen
ääneen lukemista voi harjoitella myös lukemalla äänikirjan lukijan kanssa yhtä aikaa.
◼ Luetaan vuorotellen tarinaa, jossa on roolihahmot. Jaetaan roolit ja luetaan niitä.
◼ Luetaan arvoituksia ja vitsejä vuorotellen.
◼ Luetaan koko ryhmä yhtä aikaa eli kokeillaan kuorolukemista.
◼ Luetaan ääneen kotona yksin, lemmikille tai lähi-ihmiselle.
◼ Luetaan Luppakorvalle, joka on ilmainen iPad-sovellus.
◼ Luetaan minuutin ajan niin pitkälle kuin tekstissä päästään. Tekstiä harjoittelemalla pääsee koko ajan pitemmälle, ja näin nähdään edistyminen konkreettisesti.
◼ Otetaan kellolla aikaa lukunopeiden kasvattamiseksi ja toistetaan samaa tekstiä monta kertaa. Aika näyttää, nopeutuuko lukeminen toiston avulla, kun sanat tulevat tutuiksi.
◼ Nauhoitetaan omaa lukemista ja kuunnellaan, miltä se kuulostaa. Samalla voidaan itse arvioida omaa äänensäätelyä ja painotuksia sekä lukuvirheiden määrää. Harjoittelun jälkeen sama teksti voidaan lukea ja äänittää uudelleen ja arvioida, onko edistymistä tapahtunut.
◼ Pelataan Ekapeli Alkua ja Ekapeli Sujuvuutta.
Lähteet
Eloranta, A.-K., Närhi, V. M., Ahonen, T. P. S., & Aro, T. I. 2019. Does childhood reading disability or its continuance into adulthood underlie problems in adult-age psychosocial well-being? A follow up study. Scientific Studies of Reading: 23 (4), 273–286.
Hautala, J. 2021. Lukusujuvuuden ja luetun ymmärtämisen kehitys ja tukeminen. Hyvä alku – esiwebinaari 26.1.2021. Osa 3. Lukeminen alakoulussa. Niilo Mäki Instituutti.
Hautala, J. & Aro, M. 2012. Yksinkertaisten kirjoitettujen sanojen tunnistus sujuvassa ja hitaassa lukemisessa kirjain-äänne vastaavuudeltaan säännönmukaisessa suomen kielessä. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityisehti. NMI-bulletin: 22 (4), 14–22. Jyväskylä: Niilo Mäki -säätiö.
Heikkilä, R. 2016. Nopea nimeäminen ja lukusujuvuus oppimisvaikeuslapsilla. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityisehti. NMI-Bulletin: 26 (3), 4–10. Jyväskylä: Niilo Mäki -säätiö.
Heikkilä, R. 2021. LUKINO-hanke. Uusia välineitä luku- ja kirjoitustaidon sekä nimeämisen arviointiin. OPH: HYVÄ ALKU -TAPAHTUMAN ESIWEBINAARISARJA: OPPIMISEN POLKUJA JA TUEN PORTAITA tutkimusperustainen tuki kasvatus- ja opetustyössä. 2. osa: Uusia välineitä lukitaitojen arviointiin, 14.1.2021.
Huemer, S. 2011. Lukemistaitojen harjoittaminen: Tavoitteena sujuvuus. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti. NMI-bulletin: 21 (4), 4–9. Jyväskylä: Niilo Mäki -säätiö.
Kairauoma, L. 2020. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet, arviointi ja kohdennettu tuki yläkoulussa. Teoksessa S. Tuovila, L. Kairaluoma & V. Majonen (toim.): Luku- ja kirjoitustaidon pedagogiikkaa yläkouluun. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Lee, J. & Yoon, S. Y. 2017. The effects of repeated reading on reading fluency for students with reading disabilities: A meta-analysis. Journal of Learning Disabilities, 50 (2), 213–224.
Lerkkanen, M-K. 2020. Kehittyvä luku- ja kirjoitustaito. Teoksessa E. Niemitalo-Haapola, S.
Haapala & S. Ukkola (toim.): Lapsen kielen kehitys. Vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys. Jyväskylä: PS-kustannus.
Mäki, M. 2022. Kohti lukutaitoa. Kehitysvammaisuus & lukemaan ja kirjoittamaan opettaminen. Espoo: Kehitysvammaliitto ry.
Saarela, S., Peltomaa, K. & Kuntoutuksen vaikuttavuustyöryhmä. 2021. Neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuus lasten teknisen lukutaidon vahvistamisessa – systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Psykologia. 56 (2), 164–181.
Salmi, P., Huemer, S., Heikkilä, R. & Aro, M. 2013. Tavoitteena sujuva lukutaito. Teoriaa ja harjoituksia. Kummi 10. Arviointi-, opetus- ja kuntoutusmateriaaleja. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti.
Sousa, D. 2016. How the special needs brain learns? Third edition. California: Corwin.