SELKOKIELI KANNATTELEE JA OHJAA LUKIJAANSA

Maiju Mäki asiantuntija, tuottaja

Kehitysvammaliitto ry. Oppimateriaalikeskus Opike

 

SELKOKIELI KANNATTELEE JA OHJAA LUKIJAANSA

Miten selkokielessä ja Selkokielen mittarissa huomioidaan lukijat, joilla on toiminnanohjauksen, tarkkaavuuden, hahmottamisen ja/tai muistamisen haasteita? Tähän kysymykseen etsin vastausta avaamalla edellä mainittujen haasteiden vaikutuksia lukutaitoon ja peilaamalla niitä Selkokielen mittarissa oleviin kriteereihin. Huomioissani hyödynnän teoriatiedon lisäksi kokemuksiani toimintaterapeuttina, erityisluokanopettajana, selkokirjailijana ja omaisena.

Selkokielen mittari on lähinnä selkokielen asiantuntijoille ja kielentutkijoille kehitetty apuväline, jonka avulla voidaan arvioida, vastaako teksti ja sen ulkoasu selkokielen kriteerejä. Eli onko jokin asiateksti selkokieltä vai ei. Kriteereihin perehtymisen kautta selviää, miten selkokieli rakentuu yksittäisistä tekijöistä, joilla jokaisella on tekstissä merkittävä tehtävä. Selkokeskuksen kehittämään mittariin ja sen ohjeisiin voi tutustua Selkokeskuksen verkkosivuilla.

 

Selkokielen tarvitsijoita on paljon

Ihmisen aivoissa ei ole vain yhtä kohtaa, joka on erikoistunut lukemiseen. Se saattaa johtua siitä, että lukeminen on suhteellisen uusi asia ihmisen kehityksessä. Lukeminen on ehkä yksi vaikeimmista nokkeluustehtävistä, joita ihmisen aivoilta voidaan vaatia. Lukeminen on monimutkainen tapahtuma, jonka aikana täytyy osata hyödyntää monenlaisia kognitiivisia taitoja yhtä aikaa. Siksi aivojen toimintakykyä heikentävät vammat, häiriöt ja sairaudet vaikeuttavat lukutaidon oppimista, sujuvaa lukemista ja/tai luetun ymmärtämistä. Silloin selkokieli voi auttaa ihmistä selviytymään opiskelusta sekä ymmärtämään työssä ja vapaa-ajalla tarvittavia tekstejä.

Uusimman selkokielen tarvearvion mukaan Suomessa selkokieltä tarvitsee jopa 812 000 ihmistä (Haverinen 2025). Laadukkaasti toteutettu arvio perustuu tilasto- ja tutkimustietoon sekä selkokielen tarvitsijaryhmiä edustavien etujärjestöjen kyselyvastauksiin. Selkokielen käytön tarpeen taustalla on monia syitä, kuten ADHD, autismi, CP-vamma, lukivaikeus, muistisairaus, kehitysvamma, kehityksellinen kielihäiriö tai kielenoppijuus. Se, millä tavalla tuen tarve näkyy lukemisessa, riippuu muun muassa vamman, sairauden tai häiriön laadusta, sijainnista aivoissa, ihmisen vahvuuksista sekä ympäristötekijöistä, kuten opetuksen ja kuntoutuksen laadusta.

 

Lukemisessa tarvitaan tarkkaavuutta

Tarkkaavuuden suuntaamisella ja ylläpitämisellä on tärkeä rooli siinä, mitkä asiat opitaan ja muistetaan ja mitkä unohtuvat opettelun jälkeen.  Ensimmäisenä tarkkaavuuden haasteista tulee mieleen ADHD. Eikä ihme, koska se tuntuu olevan tämän hetken puhutuin diagnoosi Alzheimerin taudin rinnalla. Kiinnostuksen lisääntymisen taustalla on diagnoosien määrän huomattava kasvu. Raevuoren ja Auron (2024) tekemän tutkimuksen mukaan esimerkiksi 13–30-vuotiaiden tyttöjen ja nuorten naisten kohdalla uusien ADHD-diagnoosien määrä on kolminkertaistunut aikavälillä 2019–2022.

Ihmisen pitää ensin havaita aisti-informaation kautta tuleva tieto, jotta se voidaan ottaa aivoissa käsittelyyn. Täytyy siis osata keskittyä olennaiseen. Olennaisen tiedon löytäminen infovirrasta on haastavaa ihmisille, jolla on ADHD tai muu syy, mikä heikentää kykyä suunnata tarkkaavuus olennaiseen ja ylläpitää ajatukset siinä. Jos olennaiseen keskittyminen on vaikeaa, epätarkkaa ja suunnittelematonta, saatu tieto jää epämääräiseksi. Silloin tietoa on vaikea prosessoida, varastoida muistiin, suhteuttaa vanhaan tietoon ja löytää tieto muistista tarvittaessa.

Lukemisessa tarkkaavuuden haasteet voivat näkyä hitaana lukemaan oppimisena ja myöhemmin luetun ymmärtämisen vaikeutena, koska työmuistissa on paljon kilpailevaa informaatiota lukemisen aikana. ADHD ei välttämättä heikennä teknistä lukutaitoa, vaan kykyä lukea sujuvasti, ymmärtää tekstiä ja muistaa se. Tarkkaavuuden haasteet aiheuttavat usein niin suuria pulmia lukemisessa, että se koetaan työlääksi ja epämiellyttäväksi tehtäväksi silloinkin, kun tekninen lukutaito on hyvä. Alla nostoja haastattelusta, jossa kolme aikuista kertoi lukemisen haasteista.

”Teen vaikka suursiivouksen mieluummin kuin luen kirjaa. Ja inhoan siivoamista.”

” En voi mennä edes ADHD-testiin, koska en pystyisi varmaan lukemaan edes kaavaketta loppuun.”

”Yritän lukea kirjaa, mutta vähän ajan päästä huomaan, etten muista siitä mitään.”

 

Lukemisessa tarvitaan toiminnanohjausta

Tiedon käsittelyyn tarvitaan myös toiminnanohjauksen taitoja. Toiminnanohjauksen aikana monet kognitiiviset taidot tekevät yhteistyötä. Siksi toiminnanohjauksen vaikeudet näkyvät herkästi niillä, joilla on jokin aivotoimintaan vaikuttava vamma, sairaus tai häiriö. Toiminnanohjauksen haasteet vaikuttavat muun muassa kykyyn säädellä omia impulsseja ja ajatuksia, muistaa asioita sekä suunnitella ja hahmottaa kokonaisuuksia. Lisäksi ne aiheuttavat taipumusta tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä asioista, kuten kuvista. (Vilkki ym. 2019.) Edellä mainitut haasteet vaikuttavat lukemiseen niin, että ihmisen on vaikeampi ymmärtää ja muistaa lukemaansa sekä hahmottaa tekstistä kokonaisuuksia. Haasteet häiritsevät lukukokemuksesta nauttimista, koska lukija saa tekstistä usein tavanomaista vähemmän irti.

Ihmisillä, joilla on kielellisiä vaikeuksia, on usein myös haasteita toiminnanohjauksessa. Tämä johtuu siitä, että ihminen käyttää usein sisäistä puhetta tai puhuu itsekseen ohjatakseen tarkkaavuuttaan ja jäsentääkseen havaintojaan. Kieli siis mahdollistaa sisäisen ajattelun ja muistissa olevan tiedon uudelleen rakentamisen ja yhdistämisen, jotta voi syntyä uusia suunnitelmia ja ratkaisuja. (Kultti-Lavikainen ym. 2017.)

 

Lukemisessa tarvitaan työmuistia

Kielen lisäksi työmuistilla on tärkeä rooli toiminnanohjauksessa, koska se käsittelee tietoa, joka on parhaillaan mielessä työstettävänä. Pitää siis muistaa, mitä on tekemässä. Kehitysvammaisilla ihmisillä saattaa olla heikko työmuisti, mutta oikeastaan se ei ole hyvä kenelläkään meistä. Itse asiassa työmuisti on ihmisaivojen heikoin lenkki. Työmuistia tarvitaan lukutaidon oppimisen kaikissa vaiheissa, kuten äänteiden erottelussa ja yhdistämisessä, kuullun ja luetun ymmärtämisessä, sanan kokoamisessa tavuista ja tavujen mielessä pitämisessä kirjoittamisen aikana (Kettunen 2005). Heikko työmuisti vaikeuttaa ihmisten kykyä mm. prosessoida pitkiä lauserakenteita ja ymmärtää niitä sekä liittää uusia asioita aiemmin oppimaansa. Rajallinen työmuisti voi näkyä lukemisessa niin, että lukija ei virkkeen loppuun päästyään muista, mitä sen alussa sanottiin. (Numminen 2006.)

Mieleen painaminen ei voi olla kovin tehokasta, jos tiedon vastaanottamisessa, jäsentämisessä ja hahmottamisessa on ongelmia. Kehitysvammaisilla ihmisillä voi olla vaikeuksia näissä kaikissa osa-alueissa, ja siksi asioiden oppiminen ja opitun muistissa pysyminen on heille vaikeaa. Yksi kehitysvammaisten ihmisten lukemaan oppimista hidastava tekijä voi olla myös kapea fonologinen työmuisti. Heikko fonologinen työmuisti heikentää kirjain-äännevastaavuuden automatisoitumista. Jos automatisoituminen on heikkoa, se vaikeuttaa myöhemmin luetun ymmärtämistä. (Ahvenainen & Holopainen 2014.)

Pitkäkestoisen muistin haasteet voivat olla yhtä merkittävä lukemisen este kuin lyhytkestoisen muistin haasteet. Pitkäkestoisen muistin tehtävänä on säilyttää ne tiedot, jotka lyhytkestoinen muisti on valinnut säilytettäväksi. Se säilöö ja organisoi kaiken, minkä ihminen tietää ja osaa. Se siis vaikuttaa kykyyn ymmärtää käytettyä kieltä, kuten sanastoa, merkityksiä ja kielen abstraktisuutta. Pitkäkestoisen muistin ongelmat näkyvät lukemisessa esimerkiksi vaikeutena ymmärtää tekstissä käytetyn sanaston ja kielen käsitteiden välisiä yhteyksiä sekä viittauksia. (Numminen 2006; Sokka ym. 2010.) Kielenoppijoilla pitkäkestoisen muistin haasteena on tyypillisesti sen aukkoisuus ja satunnaisuus, koska kielitietoa ei vielä ole kertynyt riittävästi. Lisäksi haasteita voi olla pitkä- ja lyhytkestoisen muistin yhteistyössä. Siitä voi seurata kiinnostavia sekaannuksia, kuten esimerkiksi henkilö tunnistaa sanan ’lyödä’ muttei hahmota tekstissä sen taivutusmuotoa ’löi’, vaikka se on lyhyt ja helppolukuinen. (Leskelä 2026.)

 

Luetun ymmärtämisessä tarvitaan monenlaisia taitoja

Tarkkaavuuden, muistamisen ja toiminnanohjauksen haasteet vaikuttavat luetun ymmärtämiseen. Luetun ymmärtäminen onkin ihmismielelle haastavaa toimintaa. Siinä tarvitaan älykkyyttä, sujuvaa lukutaitoa, kielellisiä taitoja ja tietoja, taustatietoa, päättelykykyä, toiminnanohjausta sekä mieleen painamista. Lisäksi tarvitaan metakognitiivisia taitoja, joilla tekstinymmärtämistä ohjataan. (Bos & Tierney 1984.) Luetun ymmärtämiseen vaikuttavat myös ihmisen tietämys lukuprosessista, tekstin rakenteesta ja sen aihepiiristä. Tällainen tietämys yleensä kasvaa lukukokemuksien karttuessa. Tekstin rakenteiden ymmärtäminen auttaa tulevan tekstin ennakoimisessa. Jos tekstistä saadaan ennakkoon runsaasti tietoa, se vapauttaa kognitiivista kapasiteettia olennaisen ja uuden tiedon havaitsemiseen ja mieleen painamiseen.

Heikkoon luetun ymmärtämiseen voi olla syynä heikko lukutaito, koska silloin lukeminen vaatii kaiken keskittymiskyvyn ja työmuistikapasiteetin niin, ettei tekstin sisällön ymmärtämiselle jää enää voimavaroja. Vaikka ihminen siis ymmärtäisikin tekstissä olevien sanojen merkityksen, olennaisen asian oivaltaminen tekstistä on vaikeaa. (Haapsalo 2007.) Kehitysvammaisen ihmisen luetun ymmärtämistä vaikeuttaa työmuistin suppeuden ja tietovarastojen pienuuden lisäksi haasteet tehdä loogisia päätelmiä tekstistä, koska heidän on vaikea käyttää päättelyyn tarvittavia strategioita. (Bos & Tierney 1984.)

Kielen kehittymisen ja lukutaidon oppimisen välillä on vahva yhteys. Vaikeudet sanavarastossa, sanojen rakenteiden ja lauseopin ymmärtämisessä heikentävät luetun ymmärtämistä, koska luetun ymmärtäminen koostuu muun muassa sanojen tunnistamisen sujuvuudesta ja kielen ymmärtämisestä. (Siiskonen 2010; 2019.) Siksi ihmisen, joka tuntee sanojen merkitykset hyvin ja ymmärtää niiden vivahteita, on helpompi luoda tekstistä tarkkoja ja monipuolisia mielikuvia. Mielikuvat ovat tärkeä osa lukemista. Ne tukevat oppimista ja asioiden muistamista sekä mahdollistavat lukijalle lukuelämyksiä.

Kielelliset haasteet näkyvät eri sairauksissa, häiriöissä ja vammaryhmissä monilla tavoilla. Esimerkiksi kehityksellinen kielihäiriö aiheuttaa ihmiselle haasteita kielellisten ilmausten tuottamisessa, ymmärtämisessä tai molemmissa. Myös sanojen löytäminen ja niiden taivuttaminen voi olla haastavaa. (Käypä hoito 2019.) Kehitysvammaisilla ihmisillä kognitiiviset rajoitukset vaikuttavat mm. sanavarastoon ja abstraktin kielen ymmärtämiseen, mutta sanaston hallinnassa voi olla suuria eroja yksilöiden välillä (Valtasalmi 2021). CP-vamma voi aiheuttaa haasteita kielen rakenteiden hahmottamisessa, sanojen ääntämisessä ja taivutuksissa. (Haverinen 2025.) Autismikirjoon liittyy sanojen ja sanontojen merkityksen ymmärtämistä konkreettisesti ja kirjaimellisesti, jolloin esimerkiksi vertauskuvalliset ilmaisut voidaan tulkita väärin (Tani ym. 2004).

Selkokielen mittarissa kiinnitetään paljon huomiota sanastoon, joka helpottaa luetun ymmärtämistä. Sanaston yleisyys, tuttuus, konkreettisuus ja pitkien sanojen välttäminen auttavat tekstin ymmärtämisessä lukijaa, jolla on kielellisiä haasteita. Vaikka selkokirjassa sanasto on yleiskielistä yksinkertaisempaa, mielestäni selkokirjallisuuden lukeminen tukee kielellistä kehitystä, kuten sanavaraston kasvua ja kieliopillisten muotojen oppimista ja tätä kautta myös puheilmaisua. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että selkokirjallisuudessa voi esiintyä lukijalle outoja sanoja tuttujen sanojen suosimisesta huolimatta. Sanavarasto ei siis köyhdy selkokirjoja lukemalla. Täytyy muistaa, että selkokirjoissa käytetään tuttua sanastoa, jota lukija tarvitsee ymmärtääkseen lukemaansa juuri tällä hetkellä. Taitojen karttuessa, hän voi siirtyä yleiskielisiin teksteihin, joiden myötä sanavarasto laajenee lisää.

 

Selkokieli kannattelee ja ohjaa lukijaansa

Miksi selkokielinen teksti tukee yleiskielistä tekstiä paremmin ihmisiä, joilla on haasteita tarkkaavuudessa, toiminnanohjauksessa, muistamisessa tai kaikissa niissä? Vastaus piilee mielestäni selkokielisen tekstin nerokkaassa jäsentelyssä ja rakenteessa, jotka vähentää työmuistin kuormitusta ja pitää lukijan kiinni olennaisessa asiassa. Lukemista tukee mm. sisällöllisten aukkojen paikkaaminen, joka helpottaa lukijaa tekemään tekstistä oikeita päätelmiä sekä vähentää tarvetta osata lukea rivien välistä ja yhdistellä asioita toisiinsa. Myös esimerkiksi lyhyet lauseet, tutut sanat, asioiden toistaminen, looginen asioiden esittämisjärjestys ja tekstiviittausten selkeys auttavat lukijaa ymmärtämään uutta tietoa ja yhdistämään sitä jo opittuun. Tavoitteena on selkeyttää tekstin kokonaisrakennetta yksinkertaistamalla tekstin vuorovaikutusta ja parantamalla tekstin ymmärrettävyyttä lukijalle. Parhaassa tapauksessa selkokieli kannattelee lukijaansa eteenpäin ymmärrettävällä ja jäsentyneellä kokonaisuudella ja ohjaa huomaamaan olennaiset asiat lukemisen aikana. Näille huomioille alkaa löytyä myös tukea selkokieltä ja sen lukijakuntaa käsittelevistä tutkimuksista. Kehitysvammaisten lukijoiden osalta merkittävä avaus on ollut Vinnin (1998) tutkimus, jossa todettiin kehitysvammaisten lukijoiden ymmärtävän selkokielistä tekstiä syvällisemmin kuin yleiskielistä tekstiä. Lisäksi esimerkiksi Valtasalmen (2021) sananmerkityksiin keskittyvässä tutkimuksessa voitiin osoittaa, että selkokielisen tekstin sanaston konkreettisuus, yleisyys ja tuttuus helpottavat kehitysvammaisten lukijoiden sanojen tunnistamista.

Seuraavassa listassa on Selkokielen mittarista poimittuja kriteereitä, jotka muistuttavat selkokielen kirjoittajaa tai arvioijaa huomioimaan niitä tekstissään. Ensimmäisessä listassa on kriteereitä, jotka vaikuttavat lukijan mahdollisuuteen löytää tekstistä olennainen asia, tehdä siitä päätelmiä, hahmottaa kokonaisuutta, ymmärtää tekstiä ja muistaa se. Seuraavissa listoissa on vain osa aiheeseen sopivista kriteereistä, eivätkä ne ole täysin samassa sanamuodossa kuin mittarissa.

  • Pääviesti kerrotaan tekstin alussa.
  • Tekstin rakenne auttaa kiinnittämään huomion olennaiseen.
  • Tekstissä on yksi tärkeä asia yhdessä lauseessa.
  • Tekstistä on karsittu epäolennaiset asiat pois.
  • Teksti kertoo lukijalle tutusta aiheesta, joka liittyy hänen elämäänsä.
  • Aihetta käsitellään konkreettisella ja havainnollistavalla tavalla.
  • Tekstissä käytetään otsikoita, jotka auttavat saamaan kiinni pääviestistä.
  • Teksti etenee johdonmukaisesti.
  • Tekstin sisällölliset aukot on täydennetty niin, ettei tarvitse lukea rivien välistä.
  • Lauseet on sidottu toisiinsa niin, että kokonaisuus on helppo ymmärtää.
  • Tekstissä vältetään aiheesta toiseen hyppimistä ja toisiin kohtiin viittaamista.
  • Teksti sisältää toistoa, mikä pitää pääasiat mielessä.
  • Teksti on jaettu sopivan kokoisiin kokonaisuuksiin kappalejaolla ja väliotsikoilla.
  • Tekstissä aikamuotojen ja ajan ilmausten käyttö on johdonmukaista.
  • Tekstissä ei käytetä lyhenteitä, pois lukien vakiintuneet lyhenteet.

Seuraavassa listassa on tuotu esille kriteereitä, joissa huomioidaan kielelliset haasteet. Kriteereillä varmistetaan, että teksti on ymmärrettävää, havainnollistavaa ja konkreettista.

  • Tekstissä käytetään tuttuja sanoja ja vältetään abstrakteja sanoja.
  • Tekstissä selitetään oudot sanat ja annetaan esimerkkejä asioista.
  • Tekstissä vältetään pitkiä sanoja ja pilkotaan pitkät yhdyssanat.
  • Tekstissä synonyymien käytön tulee olla johdonmukaista, luontevaa ja maltillista.
  • Tekstissä vältetään kielikuvia, sanontoja ja vierassanoja.
  • Tekstissä vältetään vaikeita verbi- ja sijamuotoja.
  • Tekstissä suositaan suoraa sanajärjestystä.
  • Tekstissä käytettävät lauseet ja virkkeet ovat lyhyitä.
  • Virkkeessä sivulauseita on pääosin yksi.
  • Tekstissä ei ole kiilalauseita.
  • Tekstissä vältetään passiivin käyttöä.
  • Tekstissä olevat pronominiviittaukset ovat selviä.
  • Tekstissä suositaan nominien perusmuotoja ja helpoimpia taivutusmuotoja.
  • Tekstissä ei käytetä monimutkaisia määritteitä, kuten partisiippirakenteita.
  • Tekstissä käytetään selkeää kuvaa, joka tukee tekstin ymmärtämistä.
  • Tekstissä käytetään kuvatekstiä, joka tukee ja täydentää tekstiä.

 

Koska mittaria ei ole suunniteltu käytettäväksi kaunokirjallisen tekstin arvioimiseen, kriteereistä puuttuu joitakin kaunokirjallisiin selkoteksteihin liittyviä suosituksia. Tällainen on esimerkiksi tarinassa esiintyvien henkilöiden lukumäärä. On suositeltavaa, että tarinassa olevien päähenkilöiden ja kertomuksen kannalta olennaisten henkilöiden lukumäärä pidetään melko pienenä. Silloin henkilöiden muistaminen ja heidän roolinsa tarinassa on helpompi pitää mielessä. Tästä muistutetaan mm. Airaksisen ja Sainion kirjoittamassa kirjassa Sukella selkokirjaan (2024), joka keskittyy selkokieliseen kaunokirjallisuuteen ja antaa konkreettisia ohjeita selkokielen kirjoittamiseen.

 

Millainen teksti tukee luettavuutta?

Hahmotusvaikeudet ja visuaaliset syyt ovat harvoin syynä lukemisen vaikeuksiin, mutta ne voivat hidastaa lukemista ja lukemaan oppimista. Tämä johtuu siitä, että visuaalisella prosessoinnilla on osansa lukemisessa, koska sanat ovat visuaalisia ärsykkeitä ja niitä käsittelevä hermoverkko joutuu käsittelemään kirjainten piirteitä. (Mäki 2022.) Hahmottamisella tarkoitetaan kykyä ymmärtää näkemäänsä. Hahmottaminen on monimutkainen prosessi ja se muodostuu suuresta määrästä erillisiä taitoja. Kun tässä prosessissa ei ole ongelmia, kaikki tapahtuu niin nopeasti, ettei ihminen erota havaintoa hahmottamisesta. Aivotoimintoja heikentävät sairaudet, vammat tai häiriöt voivat hankaloittaa nähdyn tiedon ymmärtämistä. Silloin puhutaan hahmotusvaikeudesta. Se ilmenee vaikeutena hahmottaa ja jäsentää visuaalista tietoa ja ympäristöä, kuten löytää ja tunnistaa asioita, hahmottaa sijainteja ja etäisyyksiä, liikkua ympäristössä tai muodostaa yksityiskohdista kokonaisuuksia. Hahmotusvaikeus voi vaikeuttaa myös laajojen asiakokonaisuuksien oppimista ja luetun ymmärtämistä. Syynä ovat haasteet ymmärtää asioiden välisiä yhteyksiä ja niistä muodostuvia jatkumoita. (Räsänen ym. 2019.)

Kirjainten visuaalinen havaitseminen ja tunnistaminen vaativat monen asian erottelukykyä, kuten suuntien ja muotojen tarkkaa erottelukykyä, määrällisiä ja tilaan liittyviä tekijöitä (edessä ja takana) sekä suuruuteen liittyviä tekijöitä (leveä ja kapea). Puutteellinen erottelukyky voi näkyä niin, että kirjaimet kääntyvät kirjoitettaessa peilikuvaksi tai kirjaimet kiertyvät keskiakselinsa ympäri. Lisäksi hahmotusvaikeus voi näkyä vaikeutena tunnistaa kirjaimia, hahmottaa luku- ja piirtämissuuntaa ja siirtyä riviltä toiselle. (Kettunen 2005.) Joillekin myös tekstin visualisointi mielessä voi olla vaikeaa, kuten virke: ”Hän meni kolmanteen kerrokseen, jossa huone sijaitsi neljäntenä vasemmalta.”

Erilaisilla muotoiluratkaisuilla voidaan tukea tekstin hahmottamista ja luettavuutta. Sujuva lukeminen perustuu siihen, että kirjaimet erottuvat hyvin toisistaan, ovat tarpeeksi suuret ja helposti tunnistettavia ilman pysähdyksiä. Myös merkkivälin ja kirjaimen kohtuullinen kasvattaminen voi tukea luettavuutta. (Lehto 2025.) Siukola (2013) on testannut kehitysvammaisilla koululaisilla eri fontteja luettavuuden näkökulmasta. Siinä selvisi, että toisistaan paljon eroavia fontteja oli helpompi lukea kuin sellaisia, joissa oli vain pieniä eroja toisiinsa. Pienaakkosten erottelussa auttoivat muun muassa korkeuserot, avointen silmukkojen välit ja käytetyt kaaret. Luettavuutta helpottivat myös fontit, jotka eivät olleet liian kapeita. Kapeat fontit tekivät tekstistä liian tiiviitä, jolloin eri kirjaimia oli vaikeampi erottaa toisistaan. Silloin lukeminen hidastui. Sama seurasi tavallista leveämmästä fontista.

Lukemisen aikana aistitiedon käsittely rajautuu visuaaliseen havaitsemiseen ja silmänliikkeiden ohjaamiseen niin, että lukija saa tarvittavan tiedon tunnistaakseen sanat. Lukemisen aikana silmä tekee kohdistuksia ja hyppäyksiä. Silmä poimii 5–10 merkkiä kerrallaan, eli lukeminen tapahtuu sujuvassa lukemisessa pienin hyppäyksin. (Itkonen 2006.) Jos kirjainmerkkiä hieman levennetään, se lyhentää kohdistuksen pituutta, eli kirjaimet tunnistetaan nopeammin. Leventäminen näyttäisi helpottavan varsinkin heikkonäköisiä lukijoita. (Beier ym. 2021.)

Sanojen hahmottamiseen ja lauseen ymmärtämiseen vaikuttavat myös sana- ja riviväli sekä palstan leveys ja muoto. Selkokielisissä teksteissä, jossa rivin pituus on 55–60 merkkiä välien kanssa, silmä tekee 6–12 hyppäystä yhden rivin matkalla. Jotta lukeminen on sujuvaa, rivi ei saisi olla liian pitkä, eikä liian lyhyt.  Kun rivi on pitkä ja rivinväli kapea, katse eksyy helposti rivinvaihdon aikana lähellä toisiaan oleville väärille riveille. Lyhyt rivi taas aiheuttaa lukijalle turhia rivinvaihtoja ja lukeminen hidastuu. Usein selkomateriaaleissa näkee myös liian leveitä rivivälejä, mikä myös vaikeuttaa lukemista. Silloin rivit ikään kuin leijuvat ilmassa, eivätkä kappaleet hahmotu omiksi kokonaisuuksikseen. Itkosen (2006) mukaan kapeassa 30–40 merkin palstassa hyvä riviväli on yleensä noin 1 pisteen kirjainkokoa enemmän. Jos palsta on leveähkö, esim. 90 merkkiä, rivivälin on hyvä olla jo 3–4 pistettä kirjainkokoa suurempi.

Rivinvaihto on kriittinen kohta sellaiselle lukijalle, jolla on hahmotusvaikeutta. Siksi selkokielisessä tekstissä on syystäkin suositus: mitä pidempi rivi sitä isompi rivinväli. Näin helpotetaan seuraavan rivin löytymistä. Katseen siirtämisen ja uudelleen kohdistamisen haasteet voivat näkyä myös tilanteessa, jossa ihmisen pitää taululta tai kirjasta kopioida tekstiä omaan vihkoonsa. Silloinkin katsetta joutuu siirtämään kohteesta toiseen. Myös tietyn kohdan, kuten pyydetyn sivun, otsikon tai tummennetun sanan löytäminen tekstistä voi olla työlästä hahmotusvaikeuden vuoksi.

 

Selkeä kuva tekstin tukena

Tekstiin liittyvien huomioiden lisäksi hahmotusvaikeus saattaa heikentää kuvien tulkitsemista. Kuvan tulkinta on prosessi, joka etenee oivalluksesta tunnistukseen ja muuttuu ymmärtämiseksi. Kuvien tunnistamisessa tarvitaan kognitiivisia taitoja. Ihmisillä, joilla on puutteita havaintojen tekemisessä ja informaation käsittelyssä, päätelmät kuvasta voivat olla ylimalkaisia ja niukkoja. Silloin he tarvitsevat tavallista enemmän aikaa ja tukea tunnistaakseen ja muodostaakseen kokonaiskuvan kuvasta. Fadjukoffin (1999) mukaan kehitysvammaisten ihmisten kuvien ymmärtämistä voivat vaikeuttaa epäsystemaattiset katselustrategiat ja määrätietoisen käyttäytymisen vaikeudet. Eli heidän katseensa voi kiinnittyä epäolennaisiin asioihin, eivätkä he tutki kuvaa kokonaan ja systemaattisesti. Vastaavanlaisia haasteita voi esiintyä ihmisillä, joilla on ADHD, Autismi, CP-vamma, aivovamma tai muistisairaus.

Tamsi (2013) on selvittänyt, millaiset elementit, värit ja kontrastit vaikuttavat kehitysvammaisten koululaisten mielestä kuvan selkeyteen. Selvityksen mukaan kuvia, joissa on tyhjä tausta, on helpompi hahmottaa kuin niitä, joiden taustalla on paljon yksityiskohtia. Tutkittavat pitivät myös kuvista, joissa oli suuri kontrasti taustan ja hahmon välillä ja vahvat ääriviivat. Lisäksi tutkittavien oli vaikea hahmottaa kuvakulmaa, jossa hahmo on selin tai kasvot näkyivät peilin kautta.

Kuvan hahmottamista vaikeuttaa, jos kuvakulma on sellainen, mistä ihminen ei ole tottunut kuvaa katsomaan. Esimerkiksi yläperspektiivistä otettua kuvaa voi olla haastava tunnistaa. Syynä on se, että aivojen tulee jollain tavalla osata yhdistää erilaisesta kuvakulmasta tulevaa tietoa aiempiin kokemuksiin ja löytää niistä jotain yhteistä, jotta uusi tieto voidaan yhdistää tuttuun asiaan. (Leskelä 2019.) Epätyypillinen kuvakulma aiheuttaa tunnistamisvaikeutta tutunkin kuvan kohdalla varsinkin niille, joilla on rajallinen kokemusmaailma tai haasteita hahmottamisessa, opitun asian yleistämisessä, tiedon käsittelytaidoissa, tarkkaavuuden suuntaamisessa tai toiminnanohjauksessa.

Aina ei saada selville, mistä johtuu, kun ihminen ei ymmärrä kuvaa tarkoitetulla tavalla. Edellä mainittujen lisäksi syy voi olla esimerkiksi heikentyneessä kontrastinäössä, silmänliikkeiden hallinnassa tai katseen kohdistamisessa. Selkokielen selkeä rakenne ja jäsennys tukevat lukijan mahdollisuutta hahmottaa kokonaisuutta, ymmärtää asioiden välisiä yhteyksiä ja lukea sujuvasti. Hahmottamisen onnistumista tukevat myös kriteereissä olevat monipuoliset huomiot selkeästä fontista ja kuvasta.

Seuraavassa listassa on Selkokielen mittarista poimittuja tekstin ulkoasuun liittyviä kriteereitä, jotka monipuolisuudellaan tukevat hyvin selkokielisen tekstin hahmottamista. Ensimmäisen listan kriteereissä kiinnitetään huomio selkeään ulkoasuun, jolla tuetaan kokonaisuuden hahmottamista ja huomion kiinnittymistä olennaiseen. Alla olevassa listassa on nostettuna vain osa aiheeseen sopivista kriteereistä, eivätkä ne ole täysin samassa sanamuodossa kuin mittarissa.

  • Käytetään selkeää, yleiskielistä julkaisua helpommin hahmotettavaa ulkoasua.
  • Korostetaan pääsisältöä selkeällä ulkoasulla, jossa on vähän muita elementtejä.
  • Käytetään ilmavaa ulkoasua, jossa eri elementtien välillä on riittävästi tilaa.
  • Aloitetaan lauseet rivin alusta ja yhteen liittyvät sanat pidetään samalla rivillä.
  • Käytetään selkeää lukemisjärjestystä, josta hahmottuu helposti, miten tekstissä edetään.
  • Käytetään selvää tekstihierarkiaa, kuten otsikot erottuvat leipätekstistä, pääotsikko erottuu alaotsikosta ja kuvateksti on lähellä kuvaa.

Toisen listan kriteereissä kiinnitetään huomio fontin ja tekstin muotoon, rakenteeseen ja ulkoasuun, joilla voidaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten sujuvasti lukeminen onnistuu, kun kirjaimet ovat helposti tunnistettavia.

 

  • Käytetään yleisesti käytössä olevaa fonttia, joka ei ole liian kapea eikä leveä.
  • Käytetään fonttia, jossa kirjaimet erottuvat helposti toisistaan.
  • Käytetään kirjainkokoa, joka on tarpeeksi suuri (12–16 pistettä).
  • Käytetään pääosin pienaakkosia.
  • Käytetään tekstin taustana yksiväristä taustaa, eikä kuvaa.
  • Huomioidaan, että tekstin ja taustan kontrasti on riittävän suuri.
  • Käytetään riittävän suurta riviväliä.
  • Käytetään kokonaisia sanoja ilman tavujakoja.
  • Käytetään palstaa, joka on tasainen vasemmalla reunalla ja liehuu oikeasta reunasta.

 

Kolmannen listan kriteereissä kiinnitetään huomio muun muassa selkeään ja tunnistettavaan kuvaan ja sen mahdollisuuteen tukea tekstin ymmärtämistä.

 

  • Käytetään kuvitusta, joka sopii julkaisumuotoon ja tekstin tavoitteeseen.
  • Käytetään kuvia, joissa kohde on esitetty tyypillisestä kuvakulmasta.
  • Käytetään kuvia, joiden tunneviesti on yhtenevä tekstin pääviestin kanssa.
  • Käytetään hyvälaatuisia ja tunnistettavia kuvia, joista pääasia hahmottuu selkeästi.
  • Käytetään kuvasijoittelua, joka tukee tekstin ymmärtämistä.
  • Käytetään kuvatekstejä, jotka tukevat kuvien ymmärtämistä.
  • Rajataan kuvia tarvittaessa, jotta olennainen erottuu paremmin.
  • Käytetään helposti tunnistettavia symboleita, joiden merkitys on ymmärrettävissä.
  • Käytetään tekstiä symbolin rinnalla tukemassa symbolin merkitystä.

 

Mielestäni mittarissa olevat kriteerit huomioivat hienosti myös lukijoita, joilla on tarkkaavuuden, muistamisen, toiminnanohjauksen tai hahmottamisen haasteita. Vain muutama huomio tuli mieleeni. Osaan kriteeristä jäin kaipaamaan tarkentavaa tai selittävää osaa. Sellainen osa helpottaisi aloittelevaa selkokirjoittajaa ymmärtämään paremmin, mitä kriteerillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Esimerkiksi toimivaa kappalejakoa voisi mittarissa kuvata tarkemmin. Nyt mittarissa mainitaan seuraavasti: ”Ulkoasu on ilmava. Eri elementtien (kappaleet, otsikot, teksti, palstat, kuvat, kuvatekstit, navigaatio jne.) välillä on riittävästi tyhjää tilaa.” Siihen voisi esimerkiksi lisätä ehdotuksen, että kappalejako on parempi tehdä välillä kuin sisentämällä. ”Ilmavan ulkoasun” tai ”riittävän tilan” voi jokainen tulkita eri tavalla. Mikä on tarpeeksi ilmava ja riittävä?

Palstan leveydestä voisi myös olla tarkentava ohjeistus. Esimerkiksi palstan leveys voi olla enintään 55–60 merkkiä välilyönteineen. Se voisi auttaa kirjoittajaa palstan rajaamisessa, kun merkkimäärä on konkreettisesti kerrottu. Lisäksi kuvituksen taustasta voisi olla oma kriteerinsä. Siinä voisi kertoa, millainen kuvituksen taustan tulee olla, jotta se on tarpeeksi selkeä. Nykyisessä mittarissa tausta mainitaan pelkästään tekstin sijoittamisen yhteydessä: ”Tekstin tausta on yksivärinen, eikä tekstiä ole suoraan kuvan päällä.”

Ulkoasuun liittyviä kriteereitä voi olla vaikea ymmärtää kirjallisten ohjeiden perusteella. Visuaalisia suhteita voisi ymmärtää paremmin kriteerikohtaisten havainnollistavien esimerkkien avulla. Vertailun vuoksi ymmärrystä tukisi myös muutamat kuvaesimerkit epäonnistuneista ulkoasuista (esim. liian suuri rivinväli, tiivis fontti, sekava tausta kuvassa). Silloin lukija ymmärtäisi paremmin, mitä esimerkiksi ilmava tässä kontekstissa tarkoittaa ja milloin ulkoasu on jo liian ilmava. Konkreettiset esimerkit saattaisivat helpottaa aloittelevaa taittajaa, selkokirjailijaa ja kuvittajaa ulkoasun suunnittelussa. Havainnollistavia esimerkkejä tarjotaan kattavasti Kaatran ja Ketolan (2023) Selkokuvaoppaassa. Siinä esimerkkien avulla opetellaan kiinnittämään huomiota kuvien merkitykseen, ymmärrettävyyteen ja helppoon hahmottamiseen viestinnässä tekstin tukena.

Vaikka kriteerit soveltuvat monilta osin myös kaunokirjallisten selkotekstien arviointiin, jään innolla odottamaan, saadaanko kaunokirjallisuudelle tulevaisuudessa oma versio.

 

Lähteet

Ahvenainen, O. & Holopainen, E.2014. Lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet. Teoreettista taustaa ja opetuksen perusteita. Jyväskylä: Special Data Oy.

Airaksinen, E. & Sainio, A. 2024. Sukella selkokirjaan. Selkokirjallisuus pintaa syvemmältä. Espoo: Kehitysvammaliitto ry.

Aro, T. & Torppa, M. 2020. Luetun ymmärtäminen ja strategiat. Teoksessa S. Tuovila, L. Kairaluoma & V. Majonen (toim.): Luku- ja kirjoitustaidon pedagogiikkaa yläkouluun. Rovaniemi: Lapin yliopisto.

Beier, S. Chiron, A. T. Oderkerk, Brite Bay, Michael, L. 2021. Increased letter spacing and greater letter width improve reading acuity in low vision readers. Information Design Journal 26:1, 73–88.

Bos, S. & Tierney, R. J.1984. Inferential reading ability of mildy mentally retarded and nonretarded students. American Journal of Mental Deficiency: 89 (1), 75–82.

Fadjukoff, P. 1999. Oppimisympäristöt: Oppimateriaali oppimisen tukena. Teoksessa O. Ikonen (toim.): Kehitysvammaisten opetus. Mitä ja miten? Helsinki: Kehitysvammaliitto ry.

Fletcher, J.M., Lyon, G.R., Fuchs, L.S. & Barnes, M.A. 2009. Oppimisvaikeudet. Tunnistamisesta interventioon. Kuopio: UNIpress Suomi.

Haapsalo, S. 2007. Kielellisten vaikeuksien tunnistaminen ja arviointi nuoruusiässä. Teoksessa T. Aro, T. Siiskonen & T. Ahonen: Ymmärsinkö oikein? Jyväskylä: PS-kustannus.

Haverinen, E. 2025. Selkokielen tarvearvio 2025. Kehitysvammaliitto ry. Selkokielen tarvearvio https://selkokeskus.fi/selkokieli/selkokielen-tarve/  (Katsottu 24.4.2026.)

Itkonen, M. 2006. Typografia ja luettavuus. Teoksessa L. Leskelä & H. Virtanen (toim.): Toisin sanoen. Selkokielen teoriaa ja käytäntöä. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry.

Kaatra, K. & Ketola, A. 2023. Sekokuvaopas. Selkokeskus/Kehitysvammaliitto.

https://selkokeskus.fi/wp-content/uploads/2023/05/selkokuvaopas_kaatraketola_2023.pdf

(Katsottu 24.4.2026.)

Kallio, E.-L., Hokkanen, L., Hietanen, M. & Hänninen, T. 2019. Muistihäiriöt. Teoksessa J. Jehkonen, T. Saunamäki & L. Hokkanen (toim.): Kliininen psykologia. Helsinki: Duodecim.

Kettunen, H. 2005. Ohjattuna oppimaan. Väitöskirja. Joensuun yliopisto.

Korhonen, T. 2005. Lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet. Teoksessa H. Lyytinen, T. Ahonen, T. Korhonen, M. Korkman & T. Riita: Oppimisvaikeudet. Helsinki: WSOY.

Kultti-Lavikainen, N., Eloranta, A.-K., Kiianmaa, K., Myllykoski, M., Ropponen, T. & Aro, T. 2017. Etsivät-ryhmä. KUMMI 15. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti.

Käypä hoito -suositus; Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret) 2019. https://www.kaypahoito.fi/hoi50085 (Katsottu 24.4.2026.)

Lehto, T. 2025. Selkokielen typografia. Teoksessa Lindholm, C. & Leskelä, L. Tutkimusretkellä selkokieleen. Helsinki: Gaudeamus Oy.

Leskelä, L. 2019. Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry.

Leskelä L. 2026. Sähköpostiviesti. 10.4.2026.

Mei, C., Reilly, S., Reddihough, D., Mensah, F., Pennington, L. & Morgan, A. 2016. Language outcomes of children with cerebral palsy. Developmental Medicine & Child Neurology, 58 (6), 605–611.

Mäki, M. 2022. Kohti lukutaitoa. Kehitysvammaisuus & lukemaan ja kirjoittamaan opettaminen. Espoo: Kehitysvammaliitto.

Numminen, H. 2006. Muisti ja lukeminen. Teoksessa L. Leskelä & H. Virtanen: Toisin sanoen. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry.

Numminen, H. & Sokka, L. 2009. Lapsellani on oppimisvaikeuksia. Helsinki: Edita Publishing Oy.

Raevuori, A. & Auro, K. 2024. ADHD-diagnoosien määrä koko väestössä lisääntyy, ja pandemia-aikana tapahtui hyppäys – huomio keskittymistä hajottaviin ympäristötekijöihin. Duodecim, Vuosikerta. 140, Nro 17, Sivut 1377–1380.

Räsänen, P., Ylönen, S. & Talvinen, A. 2019. Hahmotusvaikeudet. Teoksessa T. Ahonen, M. Aro, T. Aro, M.-K. Lerkkanen & T. Siiskonen (toim.): Oppimisen vaikeudet. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti.

Saari, J. 2019. Johdatus näköergonomiaan. Teoksessa T. Tossavainen & M. Löytönen: Sähköistyvä koulu. Helsinki: Suomen tietokirjailijat ry.

Selkokeskus: Selkokielen mittari: https://selkokeskus.fi/wp-content/uploads/2022/04/Selkokielen-mittari-2.0.pdf  (Katsottu 12.8.2026.)

Siiskonen, T. 2010. Kielelliset erityisvaikeudet ja lukemaan oppiminen. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 386. Väitöstutkimus. Jyväskylä: Jyväkylän yliopisto.

Siiskonen, T., Ahonen, T. & Määttä, S. 2019. Kielenkehityksen vaikeudet. Teoksessa T. Ahonen, M. Aro, T. Aro, M.-K. Lerkkanen & T. Siiskonen (toim.): Oppimisen vaikeudet. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti.

Siukola, K. 2013. Kehitysvammaisille lapsille suunnatun kuvakirjan taitto ja typografia. Opinnäytetyö. Seinäjoen ammattikorkeakoulu: Kulttuurin yksikkö. Muotoilun koulutusohjelma.

Sokka, L., Luotoniemi, E., Numminen, H. & Vedenkannas, U. 2010. Työmuisti oppimisen työkaluna. NMI-bulletin: 20 (1), 42–51.

Takala, M. 2019. Luetun ymmärtäminen ja sen tukeminen strategiaopetuksella. Teoksessa M. Takala & L. Kairaluoma: Lukivaikeudesta lukitukeen. Helsinki: Gaudeamus Oy.

Takala, M. & Kairaluoma, L. 2019. Johdanto lukivaikeuteen. Teoksessa M. Takala & L. Kairaluoma: Lukivaikeudesta lukitukeen. Helsinki: Gaudeamus Oy.

Tamsi, S. 2013. Kuvituksen suunnittelu kehitysvammaisten lukemaan opettelevien lasten kuvakirjaan. Opinnäytetyö. Kulttuurin yksikkö. Muotoilun koulutusohjelma. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/58394/Suvi_Tamsi.pdf?sequence=1&isAllowed=y  (Katsottu 20.3.2026.)

Tani, P., Nieminen-von Wendt, T., Lindberg, N. & von Wendt, L. 2004. Aspergerin oireyhtymä aikuisiässä. Duodecim 120: 6, 693–698.

Valtasalmi, I. 2021. Lukutaitoisten kehitysvammaisten aikuisten sanamerkitysten hallinta. Finnish Journal of Linguistics 34: 301–332.

Vilkki, J., Saunamäki, T. & Laine, M. 2019. Toiminnanohjauksen häiriöt. Teoksessa M. Jehkonen, T. Saunamäki & L. Hokkanen (toim.): Kliininen neuropsykologia. Helsinki: Duodecim.

Vinni, I. 1998. Tekstistä selkoa. Kehitysvammaisten aikuisten selkokielisten ja yleiskielisten tekstien ymmärtäminen. Erityispedagogiikan väitöskirja. Joensuun yliopisto. Valtakunnallisen tutkimus- ja kokeiluyksikön julkaisuja 76. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry.